Pikkulurikki (Glossopsitta pusilla) on Kaakkois-Australiassa elävä kaijalaji.
Pikkulurikin pituus on noin 15 cm ja paino 30–50 g. Kooltaan se on selvästi myskilurikkia pienempi. Sen höyhenpuvun yleisväri on vihreä, naama on punainen. Nokka on musta, iiris oranssinkeltainen ja koivet vihertävän harmaat. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Nuoren linnun nokka on oliivinruskea ja iiris ruskea, ja naaman punainen väri on himmeämpää.
Pikkulurikki elää Kaakkois-Australiassa ja Tasmaniassa. Lajin elinympäristön laajuus on 100 000–1 000 000 neliökilometriä ja sen populaation koko on luultavasti yli 100 000 yksilöä. Laji on taantunut metsien hakkuiden seurauksena ja on paikoin uhanalainen. Pikkulurikkia pidetään harvoin Australiassa vankeudessa lemmikkilintuna.
Pikkulurikit asuvat alavilla mailla, sekä metsissä että aukeilla tai puoliaukeilla alueilla kaikkialla siellä missä on kukkivia tai hedelmiä kantavia puita tai pensaita. Ne viihtyvät myös esikaupunkien puistoissa ja kadunvarsien puissa. Pikkulurikit lyöttäytyvät usein myskilurikkien seuraan. Ruokailevat parvet ovat äänekkäitä ja näkyviä.
Pikkulurikit syövät pääasiassa eukalyptusten mettä ja siitepölyä, jota ne harjaavat erikoisella kielellään. Ne voivat syödä myös hedelmiä, siemeniä ja hyönteisiä. Ruokaillessaan ne ovat hyvin kesyjä.
Pikkulurikin pesintää tapahtuu tavallisesti elokuusta tammikuulle, mutta esiintymisalueen pohjoisosissa se voi alkaa jo toukokuussa. Pesä on joko puunrungon tai paksun oksan kolossa, yleensä veden äärellä kasvavassa eukalyptuksessa. Pesintä tunnetaan vain vankeudessa elävien lintujen osalta. Naaras munii kolmesta viiteen munaa. Muna on kooltaan 19,5*16,4 mm. Naaras hautoo noin 20 päivää ja pesäpoikasaika on noin kuukausi.
