Kiiruna
Kiiruna (Lagopus muta, aikaisemmin Lagopus mutus) on aidosti arktinen lintulaji. Se on yksi niistä harvoista lintulajeista, jotka viihtyvät kylmällä ja tuulisella asuinalueella ympäri vuoden. Kiirunan kuvaili ja nimesi Lars Montin vuonna 1776.
Pä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Ka
KasvinsyöjäKasvinsyöjä eli herbivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa kasveista. Lihansyöjiin ja sekaravintoa käyttäviin elä...
Ma
MaanpäällinenLi
Liitävät eläimetLiitäminen on lentämistä käyttämättä omaa voimanlähdettä. Esimerkiksi liidokki voi lentää pitkiäkin matkoja.Lentolaitteen liitäessä t...
Es
Esiyksilölliset eläimetOv
OvipaarinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Re
ReviiriReviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
Yk
Yksiavioiset eläimetYksiavioisuus eli monogamia on pariutumisen muoto, jossa yksilöllä on vain yksi puoliso kerrallaan.
So
Sosiaaliset eläimetPa
ParveiluKo
Korkeussuuntainen muuttajaR
alkaaNa
Naamioituneet eläimetKa
Kanadan maakunnan linnutVaikka kiiruna esiintyy puuttomilla ja karuilla tuntureiden lakialueilla ja vuoristoissa, se kuuluu metsäkanalintuihin.
Kiiruna sekoitetaan tunturialueilla helposti lähisukulaiseensa riekkoon (Lagopus lagopus). Lintujen erottaminen pelkästään ulkonäön perusteella on harjaantuneelle silmällekin vaikeaa. Kesällä sekä koiraalla että naaraalla perusväritys on ruskeankirjava, koiraalla on tummanharmaa pää ja kaula. Vatsa ja siipien alapinnat molemmilla sukupuolilla ovat valkoiset läpi vuoden.
Kiiruna on kehittänyt suojavärinsä jos mahdollista vielä sukulaistansakin monipuolisemmaksi; kesällä varsinkin naaraan yleisväri vaihtelee jopa huomattavasti elinympäristön värisävyjen mukaisesti. Yleissävyltään kesäpuku on kellertävämpi kuin riekolla. Syksyllä puolestaan koiraan selkä on riekkoa harmaasävyisempi.
Talvella molemmat lajit ovat kauttaaltaan puhtaan valkoisia lukuun ottamatta mustia pyrstösulkia. Talviasuisen kiirunakoiraan tuntomerkki on silmän ja nokan välinen, selvästi havaittava musta ohjasjuova. Naaraalla sitä ei ole, ei myöskään riekolla.
Kiiruna on kooltaan jonkin verran riekkoa pienempi ja hoikempi. Linnun pituus on 31–35 cm, siipiväli 54–60 ja paino 400–500 g. Kiirunan ääntely muistuttaa lähinnä katkonaista ruostuneen saranan narahtelua. Ääntelyä tosin kuulee harvoin. Äänekkäimmillään kiirunat ovat kevättalvella, kun koiraat käyvät soitimelle.
Havaintopaikan perusteella kiirunan ja riekon erottaminen on jopa helppoa. Nyrkkisääntö on, että tunturipaljakalla pensasrajan yläpuolella esiintyvät ovat kiirunoita ja alempana riekkoja.
Kiirunan ja riekon arvellaan toisinaan risteytyvän. Asiasta ei kuitenkaan ole tehty tieteellisesti kattavaa tutkimusta.
Kiiruna elää Suomen ja Ruotsin pohjoisimmilla tuntureilla, koko Norjan vuoristossa, Euraasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisimmissa osissa, Islannissa, Grönlannissa sekä Jäämeren pohjoisilla saarilla, muun muassa Huippuvuorilla ja Karhusaarella. Lisäksi Alpeilla ja Pyreneillä elää eristyneet kannat. Maailman populaation kooksi arvioidaan 8,2 miljoonaa yksilöä (IUCN).
Suomessa eteläisimmät pesimäpaikat on löydetty Yllästunturilta.lähde? Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 4 000–9 000 paria. Kiiruna on luokiteltu silmälläpidettäväksi, ja se on Suomessa rauhoitettu laji.¨lähde?
Kiiruna elää tuntureilla puu- ja pensasrajan yläpuolella eli paljakalla ja viihtyy erinomaisesti kivirakkaisillakin lakialueilla. Talvisin se kerääntyy riekon tavoin parviksi, joiden koko vaihtelee alle kymmenestä jopa 50:een. Se on rohkea, suojaväriinsä luottava lintu, joka ihmisenkään kohdatessaan ei mielellään nouse lentoon, vaan väistää juoksemalla. Kiirunan lento kantaa yleensä vain muutamia kymmeniä metrejä tunturinrinnettä viistosti alaspäin, mistä se jälleen kävelee takaisin oleskelukorkeudelleen.
Viima ja pakkanen eivät ole kiirunan elinehto, sillä se saattaa myös siirtyä talveksi suojaisempiin laaksoihin tai niiden reuna-alueille. Suomessa kiiruna pysyttelee myös sydäntalven tuntureiden paljakka-alueilla tai aivan tunturikoivurajan tuntumassa.
Kiirunan kyky sietää äärimmäistä kylmyyttä perustuu sen kehoa ympäröivään paksuun rasvakudokseen. Lisäksi lintu pystyy tarvittaessa kaivamaan itselleen lumeen ns. kiepin, jossa lämpötila pysyy kovallakin pakkassäällä vain muutamassa miinusasteessa.
Lakialueiden asukkaana kiirunan ravinto koostuu untuvikkovaiheen jälkeen erilaisten tunturikasvien siemenistä, kukista ja lehdistä. Talvella lähes ainoita ravinnon lähteitä ovat vaivaispajun sekä tunturi- ja vaivaiskoivun versot ja urvut. Untuvikkoina poikasten ravintona ovat hyönteiset. Mikäli kesä on kylmä ja sateinen, on hyönteisravintoa niukasti ja jopa puolet kiirunan poikasista saattaa tällöin menehtyä.
Kiiruna on riekon tavoin maapesijä. Se munii kuopimaansa maakuoppapesäänsä 5–10 munaa. Poikasten hoitamiseen osallistuvat sekä naaras että koiras. Poikaset ovat itsenäisiä noin 10-12 viikon ikäisinä. Suomessa arvioidaan pesiviä kiirunapareja olevan noin 2 000.
Euroopan vanhin rengastettu kiiruna on ollut islantilainen 6 vuoden ja 1 kuukauden ikäinen lintu.
