Pikkukiljukotka (Clanga pomarina) on suuri petolintu. Se on Suomessa harvinaisuus.
Pä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Li
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Ar
ArboreaalinenMa
MaanpäällinenRe
ReviiriReviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
Se
SeurakuntaOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Yk
Yksiavioiset eläimetYksiavioisuus eli monogamia on pariutumisen muoto, jossa yksilöllä on vain yksi puoliso kerrallaan.
Mi
MigraatioL
alkaaPikkukiljukotkan pituus on noin 60 cm, siipien kärkiväli 150 cm ja paino 1600 grammaa.
Pikkukiljukotka on lyhytpyrstöinen, melko pienikokoinen kotka, jolla suhteellisen tasaleveät siivet ja tasainen pyrstö. Se muistuttaa muodoltaan ja väritykseltään kiljukotkaa ja on usein erittäin vaikea erottaa tästä. Kuten monilla muillakin petolinnuilla, on lintua voitava tarkkailla pitkään ja hyvissä olosuhteissa, jotta määritys voisi olla varma. Lisäksi tulee tuntea iän vaikutus linnun ulkonäköön, lähilajien tuntomerkit ja höyhenpuvun vaihtelu.
Pikkukiljukotka on yleensä vaaleamman ruskea kuin kiljukotka. Nuori lintu on kokonaisuudessaan tumma. Siiven yläpeitinhöyhenten kärjet ovat vaaleat, siipisulat ovat hyvin tummat ja heikosti poikkiraitaiset. Ruumiinhöyhennys on useimmiten vaaleamman ruskea kuin kiljukotkalla. Karpaalialueella usein kaksi vaaleampaa puolikuukuviota. Vanha lintu on selästä vaaleanruskea, ruumiiltaan ruskea ja siipisulat ovat hyvin tummat. Sulkii vanhan linnun pukuun noin neljässä vuodessa, esiaikuiset vaihtelevan näköisiä.
Pesii pääosin Itä-Euroopassa itäisestä Saksasta Venäjälle ja Kreikasta Viroon. Mahdollisesti pesinyt Suomessa epäsäännöllisesti aikaisemmin. Keski- ja Itä-Euroopassa pesivät linnut talvehtivat Afrikassa. Viron pesimäkanta noussut vakaasti 1990–2000-luvuilla. Suomessa se on säännöllinen, mutta vähälukuinen vieras pääosin touko-syyskuussa etelärannikolla.
Intiassa asuva kiljukotkalajipopulaatio joka on aikaisemmin luokiteltu pikkukiljukotkan alalajiksi, on paikkalintu eikä muuta. Intialaista kiljukotkalajia pidetään nykyään omana lajinaan Aquila hastata.
Pikkukiljukotka syö pieniä nisäkkäitä, sammakkoeläimiä, matelijoita ja myös hyönteisiä.