Preeriakalkkarokäärme (Crotalus viridis) on laajalle läntisessä Pohjois-Amerikassa levinnyt kalkkarokäärme. Laji on keskimäärin noin 90 senttimetriä pitkä ja väritykseltään vihertävän harmaa tai ruskea. Se asustaa moissa elinympäristöissä mutta viihtyy erityisesti hiekkaisilla ja emäksisillä ruohomailla.
Yö
YöllinenPä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Li
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Ma
MaanpäällinenEs
Esiyksilölliset eläimetOv
OvipaarinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Vi
ViviparousPe
PetoeläimetSaalistus eli predaatio on ekologinen vuorovaikutussuhde, jossa eliö, saalistaja, käyttää ravinnokseen toisia eläviä eliöitä, saaliita. Saa...
My
MyrkyllinenYl
Yleensä yksinäiset eläimetEi
Ei siirtolainenTa
TalvihorrosTalvihorros eli hibernaatio tarkoittaa säänneltyä alilämpöisyyttä, jonka avulla eläimet voivat säästää energiaa talven ylitse. Talvihorr...
P
alkaaPreeriakalkkarokäärmeellä on yhdeksän alalajia, ja niiden väritys vaihtelee hiukan. Suurin osa yksilöistä on kuitenkin vihertävän harmaita vihertävän ruskeita. Yhden alalajin yksilöt ovat sen sijaan lähes täysin mustia. Lajilla on selässä 33–55 tummaa läiskää, joita ympyröi vaaleampi reunus. Nämä läiskät ovat hyvin huomaamattomia mustalla alalajilla. Lajin keskimääräinen pituus on noin 91,5 senttimetriä. Pisimmät yksilöt voivat kasvaa kuitenkin noin 162 senttimetriä pitkiksi ja yhden alalajin yksilöt jäävät noin 70 senttimetrin mittaisiksi.
Preeriakalkkarokäärme on laajimmalle levinnyt Pohjois-Amerikan kalkkarokäärmeistä. Sen levinneisyysalue ulottuu pohjoisessa Brittiläisen Kolumbian eteläisiin keskiosiin, Albertan kaakkoisosiin ja Saskatchewanin lounaisosiin. Idässä sitä tavataan läntisessä Iowassa, Nebraskassa ja Kansasissa asti. Kanadasta alue jatkuu etelään Yhdysvaltain halki Meksikoon, jossa sitä tavataan Baja Californian ja Chihuahuan pohjoisosissa ja Coahuilan luoteisosat.
Lajin elinympäristö on vaihteleva. Se suosii erityisesti hiekkaisia tai emäksisiä ruohomaita, mutta sitä tavataan myös aavikoilla, kivisillä vuorenrinteillä, niukkakasvuisella preerialla ja vuoristometsissä 2 600 metrin korkeuteen asti.
Preeriakalkkarokäärme elää maalla, mutta se voi joskus kiivetä myös puihin tai pensaisiin. Laji lepää koloissa tai luolissa. Lämpiniä päivänä laji paistattelee päivää, mutta kuumina päivinä se yleensä hakee suojaa koloista ja aktivoituu yöllä saalistamaan. Talvisin laji horrostaa koloissa, joissa voi olla jopa sata yksilöä, jos pesäkolot ovat harvassa.
Preeriakalkkarokäärme käyttää ravinnokseen pieniä nisäkkäitä, maassa pesiviä lintuja, sammakkoeläimiä ja matelijoita, joskus jopa toisia käärmeitä. Se hyökkää saaliin kimppuun nopeasti ja puraisee sitä myrkkyhampaillaan. Sen jälkeen se päästää saaliin irti ja etsii myrkkyyn kuolleen eläimen. Preeriakalkkarokäärmeen myrkky on tappavaa, ja se käyttää noin 20–55 prosenttia säilömästään myrkystä yhdellä puraisulla – 300 kertaa enemmän kuin pienen nisäkkään tappamiseen tarvitaan.
Preeriakalkkarokäärme lisääntyy maalis-toukokuussa. Koiraat saattavat kilpailla naaraista lisääntymiskaudella, ja ne hedelmöittävät naaraat hemipeniksellä. Naaraas synnyttää loppukesästä tai alkusyksystä 4–21 elävää poikasta. Ne ovat 22–28 senttimetriä pitkiä eivätkä tarvitse vanhempien hoitoa. Poikaset ovat lisäksi heti syntymästään saakka myrkyllisiä. Ne saavuttavat sukukypsyyden kolmen vuoden iässä.
