Vaivaishiiri (Micromys minutus) on pienikokoinen jyrsijälaji, jota tavataan Euroopassa ja Aasiassa. Se on vaivaishiirten (Micromys) suvun ainoa laji.
Vankeudessa kasvatettuja vaivaishiiriä pidetään joskus lemmikkieläiminä. Luonnonvaraiset vaivaishiiret ovat Suomessa rauhoitettuja.
Pä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Yö
YöllinenKa
Kaikkiruokaiset eläimetKaikkiruokaisuus tarkoittaa sitä, että jokin eläin syö niin kasvi- kuin eläinravintoakin. Kaikkiruokaisuutta harrastavaa eläintä kutsutaan o...
Ma
MaanpäällinenVa
Vanhat eläimetSo
Sosiaaliset eläimetEi
Ei siirtolainenE
alkaaVaivaishiiri on ruskea ja sillä on valkoinen mahan alus. Ruumiin pituus on n. 5–7 cm ja häntä 5–6 cm pitkä. Vaivaishiiri painaa neljästä kuuteen grammaa. Pitkää häntäänsä vaivaishiiret käyttävät tarttumaelimenä kiipeillessään.
Vaivaishiiren sanotaan toisinaan olevan maailman pienin jyrsijä, mutta joidenkin lähteiden mukaan 6 gramman painoinen kääpiöhiiri (Mus minutoides) ja ruumiinpituudeltaan 4-senttiset kääpiöhyppyrotat (Salpingotus) olisivat sitäkin pienempiä.
Vaivaishiiren levinneisyysalue ulottuu Länsi- ja Keski-Euroopasta Aasiaan aina Koreaan ja Japaniin sekä Etelä-Kiinaan asti. Fennoskandiassa laji elää Etelä- ja Keski-Suomessa, Tanskassa sekä paikoin Ruotsissa. Vaivaishiiri on levinnyt Suomeen vasta 1900-luvun kuluessa.lähde? Suomessa se on levinnyt Oulun ja Kuusamon korkeudelle saakka. Leviämisen syynä pidetään vaivaishiirten kulkeutumista heinä- ja olkikuormien mukana. Vaivaishiiri on Pohjolassa tyypillinen viljelysmaiseman asukas. Se elää viljapelloilla, ruohostoissa ja pensaikkoalueilla, mutta myös ruohikkoisissa avoimissa metsissä.
Vaivaishiirtä esiintyy pelloilla ja heinikoissa. Vaivaishiiri kiipeilee taiturimaisesti, ja se elää enimmän elinajastaan maanpinnan yläpuolella korsistossa. Korren ympärille kietaistu häntä toimii hiiren tukena ja turvavyönä. Vaivaishiiri rakentaa pallomaisen pesän heinänkorsien tai ruohojen varaan 40–80 cm:n korkeudelle ja saa näin tehokkaan suojan pikkupedoilta. Pesä on muodoltaan soikea tai pyöreä, ja sen läpimitta on noin 10 cm. Talvisin vaivaishiiri käyttää hyödykseen muiden pienjyrsijöiden tekemiä käytäviä ja koloja.lähde? Vaivaishiiri selviää talvesta etsimällä talvehtimispaikan esimerkiksi ladosta tai sänkipellolta. Suurin osa kannasta kuitenkin kuolee talven aikana.
Vuonna 2001 Wimbledonin tennisturnauksessa käytetyt tennispallot lahjoitettiin vaivaishiiren tekopesiksi. Kyseessä oli Ison-Britannian Wildlife Trustin hoitama vaivaishiiren suojeluohjelma. Pallon sisus on riittävän suuri vaivaishiiren pesäpaikaksi, kylkeen porattu 16 mm:n reikä sen sijaan liian pieni petoeläinten kuljettavaksi.
Vaivaishiiri syö jyviä ja muita siemeniä sekä toisinaan hyönteisiä, marjoja, hedelmiä ja nuoria versoja.
Vaivaishiiret eivät lisäänny talvisin. Naaras saa joka vuosi 2–3 poikuetta, joista ensimmäiset syntyvät touko-kesäkuussa. Emon tiineysaika on 21 päivää. Poikueessa on kerralla 2–10 jälkeläistä. Poikaset syntyvät sokeina ja karvattomina. Poikaset kasvavat nopeasti ja selviytyvät omin avuin jo kahden viikon ikäisinä ja 6-viikkoisina niistä tulee sukukypsiä.
