Nokkakala on väriltään hopeanhohtoinen. Kylkiviiva on kyljen alaosassa. Evät ovat ruumiin takaosassa, minkä takia kala jotenkin muistuttaa haukea, vaikkei ole sille sukua. Nokkakala on tavallisesti 50–70 senttimetriä pitkä ja painaa noin kilon. Nokkakalan luut ovat vihreät. Suurin Suomessa tavattu yksilö pyydystettiin rysällä Paraisilla toukokuussa 2009 ja se painoi 1,07 kilogrammaa.

Jakelu

Maantiede

Maanosat

Eurooppa, Aasia, Afrikka

Submantereilla

Pohjois-Afrikka, Saharan eteläpuolinen Afrikka, Etu-Aasia

Alueet

Gibraltar, Guernseyssä, Jersey

Valtameret

Tyynimeri, Atlantin valtameri

Meret

Itämeri, Välimeri, Egeanmeri, Adrianmeri, Tasmaninmeri, Tyrrhenanmeri, Pohjanmeri, Irlanninmeri, Joonianmeri, Kelttimeri, Mustameri, Biskajanlahti

Saaret

Azorit, Madeira, Baleaarit

Biomaantieteelliset alueet

Palearktinen alue, Afrotrooppinen

Nokkakala elää Itä-Atlantissa Kap Verdeltä Norjaan, sekä Välimeressä, Mustassameressä ja Itämeressä lukuun ottamatta Perämeren vähäsuolaista takaosaa. Osa Itämeren kaloista vaeltaa edestakaisin Pohjanmeren ja Itämeren välillä. Suomessa kalaa tavataan lähinnä kesäaikaan, mutta sen yleisyys on vaihdellut paljon vuosikymmenten kuluessa. Runsaasti sitä esiintyi 1940-luvulla ja 1970–1980-lukujen vaihteessa. Vaihtelut liittyvät todennäköisesti Itämeren suolapitoisuuden muutoksiin.

Biomi

Meren

Pelaginen vyöhyke

Murtovesi

Rannikko

Ilmastoalueet

Mannerilmasto

Nokkakala

Misigon

Attribution-ShareAlike License

Tottumukset ja elämäntyyli

Nokkakala liikkuu parvissa pinnan lähellä ja syö kalaa, Itämeressä etupäässä silakkaa, kilohailia, tuulenkaloja ja kolmipiikkejä.

Nokkakala kutee touko-heinäkuussa matalassa rantavedessä. Mätimunat kelluvat tai takertuvat esimerkiksi ajelehtiviin vesikasveihin. Kutevia nokkakaloja on tavattu Virossa muttei Suomessa; lisääntymistä Suomessakin kuitenkin pidetään mahdollisena.

Elämäntapa

Ovipaarinen

Kausiluonteinen käyttäytyminen

Migraatio, Oceanoromous